Baseballin äärimmäinen luonnonoikku

45-vuotispäiväänsä lähestyvän Bartolo Colónin strategiset mitat ovat noin 180 senttimetriä ja 130 kiloa. Painoindeksi luokittelee hänet sairaalloisen lihavaksi baseballmaailma puolestaan Texas Rangersin aloittavaksi syöttäjäksi.

Vuosikertaan 1973 kuuluvat atleetit ovat lähes poikkeuksetta poistuneet estradeilta lajissa kuin lajissa. Peter Forsbergin, Roberto Carlosin ja Haile Gebreselassien kaltaiset suurnimet lopettelivat aktiiviuriaan jo kuluvan vuosikymmenen alkumetreillä, antaen tilaa 90-luvulla syntyneille lahjakkuuksille.

Ajatus räpylän lyömisestä naulaan ei kuitenkaan ole kantautunut Bartolo Colónille saakka.

Colónin lisäksi samasta ikäluokasta on baseballkentillä jäljellä tšekkiläiseen kiekkolegenda Jaromír Jágriin verrattavissa oleva japanilainen Ichiro Suzuki, joka nauttii puolijumalan statusta sekä kotimaassaan että toisessa kodissaan Seattlessa. Näitä kahta yhdistää suorastaan pakkomielteinen kehonhuolto sekä harjoittelu, kun Colónin uran pitkäikäisyyttä tai ylipäätään olemassaoloa tuskin pystyy kukaan selittämään edes baseballsyöttäjän roolin rajoittuneisuudella.

ALANSA PARAS 13 VUOTTA SITTEN

Altamirassa, Dominikaanisen tasavallan pohjoisosassa perheensä plantaasilla kasvanut Colón toteutti jokaisen dominikaanilaisen pikkupojan unelman vuonna 1997, debytoidessaan kotimaansa ylivoimaisesti suosituimman urheilulajin huipulla MLB:ssä.

Colónin pitkälle ja ansiokkaalle uralle mahtuu neljä tähdistöottelua sekä Cy Young -palkinto American Leaguen parhaana syöttäjänä kaudella 2005. Lukuisten syöttösaavutusten joukkoon lisättiin viime kaudella myös uran ensimmäinen kunnari, joka samalla oli jopa yksi koko MLB-kauden kohokohdista.

Kulttistatusta nauttivan syöttäjän alamäkeä on povattu jo vuosikausia. Vuoristoratamaisesti sujunut viime kausi vaikutti jo jäävän Colónin viimeiseksi, mutta niin vain amerikkalaistunut dominikaanilainen löysi viime kuussa tiensä monen mutkan kautta uransa 12. MLB-organisaation riveihin, tällä kertaa Texas Rangersin rotaatioon.

Vaikka syöttöjen voimakkuus ei olekaan samalla tasolla kuin nuorempana, joutuvat lyöjät edelleen koville kohdatessaan Colónin.

Viime viikolla Colón oli paikallisvastustajaa ja hallitsevaa mestaria Houston Astrosia lähellä jopa syöttäjän suurinta yksittäistä urotekoa. Hän pelasi täydellistä peliä kahdeksanteen vuoroon saakka, ennen kuin vasta Astrosin 24. lyöjä onnistui löytämään tiensä pesälle. Onnistuessaan kyseessä olisi ollut MLB:n uljaan yli 140-vuotisen historian 24. täydellinen ottelu, ja Colón ylivoimaisesti vanhin kyseiseen suoritukseen yltänyt.

«Hän oli millintarkka. Tuossa tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin nostaa hattua», totesi Colónia vastaan mitellyt Astrosin tähtisyöttäjä Justin Verlander ottelun jälkeen.

Mikäli tahti jatkuu likimainkaan samana, on Bartolo taatusti fanien ilona myös ensi kesänä, ammattilaisurheilijalle kunnioitettavassa 46 vuoden iässä.

Teksti: Mikko Pajala
Kuva: Arturo Pardavila III / Flickr

Mainokset

ESSEE | Mainostaulujen globaalit mittelöt

Kuningaslajiksikin kutsutun jalkapallon seurajoukkuekilpailuista hierarkian ylimmällä tasolla on Mestarien Liiga. Tuossa turnauksessa kansallisten liigojen parhaat yrittävät selvittää, kuka on koko Euroopan ykkönen, ja tietenkin tavoitteena ovat myös merkittävät palkintorahat.

Kun nykyurheilussa lähes kaikki on läpikotaisin kaupallistettua, on suurimman lajin suurin turnaus luonnollisesti mainostajien tärkein temmellyskenttä. Laajalta toimialojen skaalalta tulevien yritysten logot vilisevät niin televisiolähetyksissä kuin kentänlaitamainoksissakin – ja tärkeimpänä tietysti itse pelaajissa.

Samalla kun Leo Messi tai Cristiano Ronaldo esittävät taitojaan nurmikentällä, mainostaa ensin mainittu taituri pelipaitansa rintamuksessa japanilaista verkkokauppajätti Rakutenia, ja jälkimmäinen Dubaissa päämajaansa pitävää Emirates-lentoyhtiötä. Fly Emirates –teksti on tuttu useiden huippujoukkueiden pelipaidoista jo pidemmältä aikaväliltä, mutta Rakutenin tapaus taas on erinomainen esimerkki brändinäkyvyyden tuomasta potentiaalista nimenomaan uusille markkinoille tähtäävälle yritykselle.

Luonnollisesti tällainen lysti ei ole ilmaista. Heinäkuussa 2017 voimaan tullut sopimus kustantaa Rakutenille vuosittain huikeat 55 miljoonaa euroa seuraavan neljän kauden ajan. Summan on tarkoituskin kuulostaa hurjalta, mutta yli seitsemän miljardin dollarin liikevaihtoa pyörittävän firman kohdalla se on vain pieni lisäkulu.

Tavoitteena kun on Aasian hallinnan jälkeen vallata globaalit markkinat.

AMERIKAN MARKKINOILLE PARKETTIEN KAUTTA

Rakuten on laajemminkin ottanut käyttöönsä pelipaitamainonnan strategian. FC Barcelonan tuoma näkyvyys on katveessa heikon jalkapallokulttuurin Pohjois-Amerikassa, joten Yhdysvaltoihin se on pyrkinyt tunkeutumaan koripallon kautta. Dollarivirroista oman osansa halunnut NBA-koripalloliiga salli fanien vastustuksesta huolimatta pelipaitoihin pienet mainospaikat, ja Rakuten osti sellaisen viime NBA-kauden mestari Golden State Warriorsilta.

FC Barcelonan tavoin Warriors kuuluu lajinsa kiistattomaan eliittiin, ja mainospaikka muun muassa Kevin Durantin ja Steph Curryn pelipaidoissa on sieltä kalliimmasta päästä. Samalla japanilaisyritys kuitenkin pystyy yhdistämään itsensä tähän eliittiin ja menestykseen, sekä luomaan mielikuvia menestyksestä ja luotettavasta yrityksestä.

Tällaisiin konnotaatioihin yltäminen muilla markkinoinnin keinoilla on erittäin haastavaa, kenties jopa mahdotonta. Täten isojen dollarien käyttö pelipaitamainontaan saattaa loppujen lopuksi olla Rakutenille loistavaa liiketoimintaa.

Saattaa olla.

Todellinen vaikutus tullaan havaitsemaan vasta myöhemmin. Brändin arvoketjumallissa Rakuten on vasta ensimmäisessä vaiheessa, markkinointiohjelmaan investoinnissa (Kotler ym. 2009, 447). Mallin mukaan ohjelman laatu kuitenkin toimii kerroinvaikutteena lopputulokselle, ja kriteereinä olevien selkeyden, olennaisuuden, erottuvuuden sekä tasaisuuden mittapuilla yhteistyöt Barçan ja Warriorsin kanssa menestyvät varsin mainiosti.

Markkinointi on koko projektissa siis vasta ensimmäinen askel (2009, 447). Mikäli Rakuten ei panostuksistaan huolimatta onnistu menestymään seuraavissa vaiheissa eli asiakkaiden ajattelutapojen muuttamisessa ja brändin suorituskyvyn parantamisessa, ei lopullinen päämäärä eli yhtiön arvonnousu toteudu.

Tässä saavutaan lopulta koko mainonnan peruskysymysten äärelle. Vaikka jollekin väliportaan pomolle Camp Noun VIP-tilassa pyöriminen tai Oracle Arenan kentänvieruspaikoilla istuminen onkin kravattiherroille sinänsä hienoa, ei markkinointi takuuvarmasti ole yhdellekään globaalille suuryhtiölle itseisarvo.

Sen sijaan se on apuväline voiton tuottamiselle, keinolla tai toisella.

LÄHTEET:

Kotler, Keller, Brady, Gooman & Hansen (2009): Marketing Management. Toronto: Pearson Education Canada.

Teksti: Mikko Pajala
Kuva: Ayman Antar / Wikimedia Commons

KOLUMNI | Miksei Korea kelpaa NHL:lle?

Urheilukansaa on kismittänyt PyeongChangin miesten olympiajääkiekon latistuminen NHL:n poissaolon myötä. Kauden keskeyttämistä parin viikon ajaksi ei nähty «tarunhohtoisen» isojen kihojen toimesta mielekkäänä, joten maailman parhaiden välienselvittelyn sijaan käynnissä on B-luokan turnaus.

Samaan aikaan NHL kuitenkin pälyilee innolla Aasian suuntaan, ja hyvin suurella todennäköisyydellä parhaat ovat jälleen mukana neljän vuoden päästä Pekingissä. Kiina siis kyllä kelpaa, mutta Etelä-Korea ei.

Miksi ihmeessä?

Yli miljardin asukkaan Kiinalla on kieltämättä hypoteettista potentiaalia olemassa enemmän. Talviurheilukulttuuri maassa on vaan täysin lapsenkengissä.

Koreassa kulttuuria sen sijaan on toden teolla, vieläpä jäälajien puolella. Se on pikaluistelun ja erityisesti kaukalopikaluistelun yksi mahtimaista, ja tuota luisteluosaamista on havaittavissa myös maan jääkiekkoilijoiden otteissa.

Suomalaisille Etelä-Korean nouseva «jääkiekkomahti» tuli tutuksi nyt, kun Leijonat joutui kuin hurmiossa pelannutta isäntämaata vastaan tekemään tosissaan töitä edetäkseen puolivälieriin. Uusinta saattaa olla edessä jo tulevissa MM-kisoissa, joihin Etelä-Korea nousi viime keväänä ensimmäistä kertaa.

Korealainen NHL-pelaaja saattaa vielä kuulostaa kummalliselta, mutta niin varmasti kuulostivat australialainen, kroatialainen ja hollantilainen. Kymmenen vuoden päästä asiassa ei välttämättä ole mitään erikoista – mikäli projektille annetaan sen ansaitsema panostus ja arvostus.

Kaikkiaan on käsittämätöntä, miksi NHL tavoittelee kuuta taivaalta Kiinassa. Realistinen voittopotti olisi tarjolla Koreassa.

Teksti: Mikko Pajala
Kuva: Republic of Korea

KOLUMNI | Olympialaisissa ei tule paha mieli, kun voitto on vain pieni nyanssi

«Mielestäni sadasosien eroja ei tarvitse kaivaa. Silloin kummallekaan urheilijalle ei tule paha mieli.»

Ei tule paha mieli.

Kyllä, alun sitaatti on todellinen, ja kommentoija tuore kaksinkertainen olympiamitalisti Krista Pärmäkoski.

Ilta-Sanomien mukaan kyseessä oli ”tyhjentävä vastakuitti”. Todellisuudessa kommentti sopisi olympialaisia paremmin neljävuotiaiden Hippo-hiihtoihin tai ala-asteen koulujen välisiin hiihtokilpailuihin.

Suomen ykköshiihtäjäksi noussut Pärmäkoski jakoi samalla ajalla 10 kilometrin kilpailussa pronssimitalit norjalaislegenda Marit Bjørgenin kanssa, ja oli ilmeisen tyytyväinen neljän hiihtäjän kärkikolmikkoon. Vaikka ajanottolaitteisto onkin jo vuosikymmenien ajan taipunut sadas- ja tuhannesosienkin tarkkuuteen, rajoitetaan ne pidemmillä matkoilla vain kymmenyksiin.

Sekunnin sadasosien ajanottotarkkuuden reiluudesta voi sinänsä olla montaa mieltä, ja hyviä pointteja löytyy takuuvarmasti sekä puolesta että vastaan. Toimiviin argumentteihin ei kuitenkaan mitenkään mahdu ”paha mieli”, kun puhutaan maailman parhaiden urheilijoiden välienselvittelystä.

Kuittailun kohteena olleen Juha Miedon mielestä nykysääntö vastaisi ajan mittaamista lehmänkellolla.

Vaikka ”Mietaan” anti kaikelle kotimaiselle urheilukeskustelulle – tai keskustelulle ylipäätään, on vähäinen, voi häntä tällä kertaa pitää todellisena asiantuntijana.

Nykypäivänä enemmän mämminsyönnistä tunnettu, pohjalaisuutta äärimmilleen venyttävä kurikkalainen hävisi aikanaan Lake Placidissa 1980 legendaarisen taistelun Ruotsin Thomas Wassbergille juurikin sadasosalla. Lisäksi hän oli jo menettänyt olympiapronssin sadasosien tarkkuudella jo kahdeksaa vuotta aiemmin.

Jos näiden kokemuksien jälkeen on yhä vanhan säännön kannalla, on kannanotto hyvin vahva. Kuten ”Mietaakin” muistuttaa, urheilussa pyritään asettamaan urheilijoita järjestykseen, ja tällä kertaa Etelä-Korean hiihtobaanoilla tässä epäonnistuttiin pahemman kerran.

Pärmäkosken lausahdus on kova kilpailija PyeongChangin typerin suomalaissitaatti –kilpailussa. Se olisi jopa ylivoimainen ykkönen, ellei Tomi Rantamäki olisi curlingin sekanelinpelin mollivoittoisen edustusurakkansa neljännen tappion jälkeen tuonut ilmi välittömästi kuolematonta ajatustaan.

«Voitto on lopuksi aika pieni nyanssi, totesi kisojen vanhin urheilija Rantamäki 49 vuoden elämänkokemuksellaan.»

Teksti: Mikko Pajala