Rahahanat sulkeutuivat yllättäen – baseballin ylihintaiset supertähdet yhä vapaina

Kevään harjoituskauden eli spring trainingin alkaessa MLB:n nimekkäimmät vapaat agentit ovat hämmästyttävästi yhä ilman sopimusta.

Talvi on perinteisesti baseballissa suurten sopimusten aikaa. MLB:n vapaiden pelaajien markkinat ovat olleet suotuisia pelaajille, joiden palveluksista vahvistusta riveihinsä kaipaavat joukkueet ovat joutuneet maksamaan reilua ylihintaa.

Pelaajat ja heidän edustajansa ovat erityisesti viime vuosina tavoitelleet pitkiä, yli 300 miljoonan dollarin arvoisia sopimuksia. Usein ne ovat koituneet pidemmän päälle seuroille tuskallisiksi.

Tänä talvena mikään ei ole ollut kuten aiemmin. Yhä ilman joukkuetta ovat parhaita pelivuosiaan lähestyvät 26-vuotiaat supertähdet Bryce Harper ja Manny Machado.

KOHUAGENTIN TUTTUA UHKAPELIÄ

National Leaguen arvokkaimmaksi pelaajaksi kaudella 2015 valitun Harperin viime kausi oli jokseenkin keskinkertainen. Siitä huolimatta 26-vuotias koppari on yksi MLB:n suurimmista tähdistä ja vaarallisimmista lyöjistä – ja lyöntivoimahan kiinnostaa aina.

Supertähden agentti on myös oman alansa paras. Lukuisia eliittiurheilijoita sopimusneuvotteluissa edustanut Scott Boras pelaa Harperin kanssa äärimmäisen kovaa peliä. Washington Nationalsia seitsemän kautta edustaneen pelaajan tavoitediilin on väitetty olevan jopa 400 miljoonaa dollaria kymmenestä kaudesta.

«Hänen edellisen joukkueensa katsojaluvut kasvoivat yli 600 000 kannattajalla ja pysyivät siellä. TV-katsojaluvut ovat lähes kolminkertaistuneet. Seuran arvo nousi 480 miljoonasta yli kahteen miljardiin. Omistajan unelmat ovat toteutuneet edessänne, ja nyt taloudellisten mahdollisuuksien avaruusalus laukaistaan pian: pelaaja on juuri aloittamassa parhaat vuotensa, joten kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus omistajalle», Boras hehkutti asiakastaan varauksetta marraskuussa.

Viime talvena superagentti pelasi samaa uhkapeliä lyöjätykki J. D. Martinezin kanssa. Tavoitteena ollut pidempi sopimus ei tuolloin toteutunut, vaan lopulta helmikuun loppupuolella Martinez ja Boston Red Sox solmivat viiden vuoden ja 110 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.

Vaikka Harper onkin Martinezia meritoituneempi ja neljä vuotta nuorempi, joutunee hänkin todennäköisesti joustamaan vaatimuksistaan jonkin verran.

ÖKY-YANKEES EMPII MACHADON SUHTEEN

Harperin tavoin hieman oikukkaana diivana pidetty kolmosvahti Machado pelasi viime vuonna uransa parhaan kauden, kunnes suli World Seriesissä Red Soxia vastaan.

Machadoa pidettiin jo varmana New York Yankeesin seuraavana supertähtenä, mutta hurjat sopimusvaatimukset ovat hänenkin kohdallaan osoittautuneet liian koviksi. Nykyiselläänkin Yankeesilla on kasassa lähes 198 miljoonan dollarin pelaajabudjetilla sarjan kolmanneksi kallein joukkue.

Harperin ja Machadon perässä ovat osittain samat joukkueet. Kiinnostuksensa molempiin ovat ilmaisseet ainakin San Diego Padres, Philadelphia Phillies ja Chicago White Sox, joista kaikilla olisi palkkalistoilla tilaa periaatteessa molemmille. Kaksi jälkimmäistä myös kuuluvat suurkaupunkien joukkuehierarkian alempaan kastiin, ja tarvitsevat yleisön kiinnostuksen herättämiseksi riveihinsä supertähtiä.

ALBATROSSEJA JA MIELETTÖMIÄ MERKKIPÄIVIÄ

Niin sanottujen ”albatrossisopimusten”, eli ylipitkien ja reilusti ylihintaisten pelaajasopimusten pahimpia esimerkkejä on Albert Pujolsin kymmenvuotinen 240 miljoonan dollarin paperi.

Los Angeles Angelsin tuolloin 32-vuotiaalle lyöjälegendalle antamasta sopimuksesta povattiin heti loppuvuosien osalta tuskallista, mutta Pujolsin pelillinen alamäki on ollut vielä paljon odotettua nopeampi. Kaudella 2017, sopimuksen kuudentena vuonna, Angels maksoi 27 miljoonaa tilastollisesti sarjan keskitasoa huonommalle pelaajalle. Los Angelesin kakkosseura on kahlittu Pujolsin sopimukseen vielä kolmen kauden ajan – ellei hän saa lajista tarpeekseen ennen sitä.

«Jos tunnen niin kesken kauden, lähden heti. Kun en koe pystyväni enää kilpailemaan tässä pelissä, en välitä kuinka paljon rahaa jätän pöydälle», Pujols totesi viime kesänä ESPN:n haastattelussa.

Koomisimpia huonojen sopimusten seuraamuksia puolestaan on heinäkuun 1. päivänä vietettävä ”Bobby Bonilla Day”. New York Mets maksaa entiselle pelaajalleen Bonillalle tuona päivämääränä vuosittain 1,19 miljoonaa dollaria. Metsin maksusitoumus ulottuu hämmästyttävästi vuoteen 2035 asti, vaikka Bonilla pelasi joukkueessa vain 60 ottelua kaudella 1999 ja lopetti uransa jo vuonna 2001.

Bonillan kauaskantoinen irtisanomiskorvaus lyö laudalta jopa paikallisen jääkiekkojoukkueen New York Islandersin saavutukset. Islanders maksoi venäläishyökkääjä Aleksei Jashinille kahdeksan vuotta tämän viimeisen NHL-ottelun jälkeen, ja kuusi vuotta sitten lopettanut ex-maalivahti Rick DiPietro löytyy organisaation palkkalistoilta vuoteen 2029 saakka.

Teksti: Mikko Pajala
Kuva: Keith Allison / Flickr

Mainokset

ENNAKKO | Valta vaihtuu Vueltassa

Neljä viimeistä Grand Touria on päättynyt Sky-tallin voittoon, kun Geraint Thomas jatkoi Chris Froomen viitoittamalla tiellä voittamalla Ranskan ympäriajon. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, tulee voittaja Espanjan ympäriajossa eli Vueltassa vaihteeksi jostain toisesta joukkueesta.

Mikä tuo voittoisa joukkue lopulta tulee olemaan? Tähän kysymykseen on monta mahdollista vastausvaihtoehtoa, mutta ei yhtä selkeää suosikkia. Avoin voittokamppailu tekee asetelmasta poikkeuksellisen mielenkiintoisen.

Punaiselle paidalle paljon ottajia

Ranskasta tutun keltaisen paidan sijaan Vueltassa kilpailun johtaja pitää yllään punaista paitaa. Vaikka Espanjan ympäriajo jääkin arvostuksessa Tourin ja Giro d’ Italian taakse, on punainen paitakin hyvin haluttu vaatekappale. Lisäksi kyseessä on fyysisesti erittäin vaativa kisa, lukuisten nousujen ja todennäköisesti lämpimän sään vuoksi.

Richie Portea povattiin jo Tourin kärkikahinoihin, mutta yhdeksännen etapin alkumetreillä sattunut kaatuminen ja siitä seurannut solisluuvamma pakottivan australialaisen ulos kilpailusta. ”Kaatumataudista” usein kärsinyt BMC:n kapteeni on yksi Vueltan kovimmista ennakkosuosikeista, mutta jo julkaistu kaksivuotinen sopimus Trek-Segafredon kanssa tuskin ainakaan lisää tallin motivaatiota Porten tukemiseen. Vahvana aika-ajajana tunnetulle 33-vuotiaalle tärkeitä ovat kilpailun kaksi henkilökohtaista aika-ajoa, erityisesti 32,7 kilometrin mittainen 16. etappi.

Ranskassa keskeyttäneiden joukosta suosikkien joukkoon on nostettava myös Rigoberto Urán. Vaikka kolumbialainen olikin ennen keskeyttämistään täysin unten mailla, on hän parhaimmillaan fantastinen mäkimies. Uránilta löytyy Grand Tour -kilpailuista kolme kakkossijaa, mutta voitto antaa odottaa itseään. Tukenaan hänellä on huippuluokan apuajajana eli niin sanottuna super-domestiquena viime vuonna seitsemänneksi sijoittunut kanadalainen Michael Woods.

Edes kovimman kolumbialaisen titteli ei tosin ole Uranille läpihuutojuttu. Kun Tourilla maan ykkösedustaja oli Nairo Quintana, on Espanjassa hänen lisäkseen vahvoilla Astana-tallin nuori Miguel Ángel López. Nuorten kilpailun ylivoimainen ykkössuosikki voitti jo viime vuonna kaksi vaativaa vuoristoetappia, ja sijoittui alkukesästä Girossa alimmalle palkintokorokepaikalle.

Brittien dominoinnin jatkuminen on Simon Yatesin varassa. Hänen kohdallaan suurin kysymysmerkki on loppuun asti jaksaminen kolmiviikkoisessa rääkissä. Toinen Mitchelton-Scott -joukkueessa ajavista kaksosista oli vakuuttava Italiassa johtaen kokonaiskilpailua pitkään. Viimeisellä viikolla 19. etapilla Yates kuitenkin romahti kärkisijalta totaalisesti, ja hävisi kilpailun lopulta voittaneelle Froomelle hämmästyttävät 38 minuuttia – yhdellä etapilla!

Yatesin tavoin Tourin väliinjättäneiden joukosta voittokamppailuun ilmoittautunevat Fabio Aru, Wilco Kelderman ja Thibaut Pinot. Venäläinen Ilnur Zakarin todennäköisesti toivoo, että olisi sivuuttanut Katusha-Alpecin -tallin kaoottisen kisan, ja keskittynyt Vueltassa taistelemiseen.

Paikallista väriä kärkikahinoissa on heikosti. Aggressiivisesta tyylistään tunnettu legendaarinen Alberto Contador on lopettanut uransa, eikä vuonna 2009 voiton vienyt Alejandro Valverde ole 38-vuotiaana enää entisellä tasollaan. Movistar-tallin toinen kotimainen tähti Mikel Landa saattaa jäädä loukkaantumisen vuoksi kotiin. Näin espanjalaisten kärki saattaa monen sattuman kautta jopa olla vasta ensimmäistä Vueltaansa ajava Ion Izagirre, jonka aiempi paras tulos GT-kilpailusta on tämänvuotisen Tourin 22. sija.

Kun kärkikandidaattien lista on jo pitkä kuin nälkävuosi, on mustien hevosten nostaminen haasteellista. Sky-tallia on kuitenkaan mahdotonta aliarvioida, joten puolalainen aika-ajoekspertti Michal Kwiatkowski voisi kenties pyrkiä toistamaan Thomasin tempun ja nousemaan laadukkaiden apuajajien listalta tähtiloisteeseen.

Kirikilpailu supertähti Saganin heiniä

Tourilla yksi suurimmista puheenaiheista oli kirimiesten kova karsinta. Nimimiehistä vain kourallinen selviytyi Champs-Élysées’lle saakka, ja Peter Sagan voitti vihreän paidan täysin ylivoimaiseen tyyliin.

Vueltassa Saganin pitäisi kaiken järjen mukaan ottaa jälleen ykkössija itselleen, mikäli hän onnistuu selviytymään maaliin saakka ilman havereita. Slovakialainen supertähti ei välttämättä ole puhtaassa nopeudessa ykkönen, mutta dominoi monipuolisuudellaan ja julmalla voimallaan.

Saganin takana sprinttereiden lista vaikuttaa ohuelta. Oikutteleva, Tourilta heikosta Cofidis-tallistakin ulos jätetty Nacer Bouhanni on oikealla jalalla heränneenä todella nopea ja täten yllätysvalmis.

Teksti: Mikko Pajala
Kuva: Emiliano García-Page Sánchez / Flickr

KOLUMNI | Täydellinen sumutus

Pyöräilyä dominoiva Sky-talli teki sen taas. Nerokas keitos päättyi jälleen yhteen Ranskan ympäriajon voittoon.

Nelinkertainen Tour-voittaja ja kaikkien kolmen suurimman ympäriajon hallitseva mestari Chris Froome oli kilpailun alkaessa ylivoimainen ykkössuosikki. Jopa kokonaan osallistumista uhennut astmalääkekohu lisäsi ranskalaisten tuntemaa syvää inhoa brittitallia ja sen kapteenia kohtaan. Eräs huonompikäytöksinen herrasmies pidätettiin hänen yritettyään lyödä ohiajavaa Froomea, joka muutenkin toimi reitillä turhankin kirjaimellisesti sylkykuppina.

Kun kaikki valokeilat osoittivat Froomeen, kehittyi taustalla voittoisa taktiikka. Superapuajajaksi mielletty Geraint Thomas onnistui välttämään alun karikot, ja monien yllätykseksi oli kaikkein vahvin vielä Alppien vuoristoetapeillakin. Yhtäkkiä kilpailun johtajan keltaista paitaa pitikin Froomen sijaan Thomas, vieläpä melko selvällä turvavälillä.

Muiden tehtävä oli mahdoton. Tom Dumoulin, Romain Bardet, Mikel Landa ja muut yrittivät parhaansa mukaan iskeä Sky-kaksikon kimppuun, mutta aina yritys törmäsi viimeistään toiseen briteistä. Pelko taustalla lymyilevästä Froomesta takasi, että Thomasin lähes parin minuutin etumatka oli enemmän kuin tarpeeksi.

Parempaa strategiaa olisi ollut mahdotonta kehittää.

Teksti: Mikko Pajala
Kuva: Georges Ménager / Flickr

Baseballin äärimmäinen luonnonoikku

45-vuotispäiväänsä lähestyvän Bartolo Colónin strategiset mitat ovat noin 180 senttimetriä ja 130 kiloa. Painoindeksi luokittelee hänet sairaalloisen lihavaksi baseballmaailma puolestaan Texas Rangersin aloittavaksi syöttäjäksi.

Vuosikertaan 1973 kuuluvat atleetit ovat lähes poikkeuksetta poistuneet estradeilta lajissa kuin lajissa. Peter Forsbergin, Roberto Carlosin ja Haile Gebreselassien kaltaiset suurnimet lopettelivat aktiiviuriaan jo kuluvan vuosikymmenen alkumetreillä, antaen tilaa 90-luvulla syntyneille lahjakkuuksille.

Ajatus räpylän lyömisestä naulaan ei kuitenkaan ole kantautunut Bartolo Colónille saakka.

Colónin lisäksi samasta ikäluokasta on baseballkentillä jäljellä tšekkiläiseen kiekkolegenda Jaromír Jágriin verrattavissa oleva japanilainen Ichiro Suzuki, joka nauttii puolijumalan statusta sekä kotimaassaan että toisessa kodissaan Seattlessa. Näitä kahta yhdistää suorastaan pakkomielteinen kehonhuolto sekä harjoittelu, kun Colónin uran pitkäikäisyyttä tai ylipäätään olemassaoloa tuskin pystyy kukaan selittämään edes baseballsyöttäjän roolin rajoittuneisuudella.

ALANSA PARAS 13 VUOTTA SITTEN

Altamirassa, Dominikaanisen tasavallan pohjoisosassa perheensä plantaasilla kasvanut Colón toteutti jokaisen dominikaanilaisen pikkupojan unelman vuonna 1997, debytoidessaan kotimaansa ylivoimaisesti suosituimman urheilulajin huipulla MLB:ssä.

Colónin pitkälle ja ansiokkaalle uralle mahtuu neljä tähdistöottelua sekä Cy Young -palkinto American Leaguen parhaana syöttäjänä kaudella 2005. Lukuisten syöttösaavutusten joukkoon lisättiin viime kaudella myös uran ensimmäinen kunnari, joka samalla oli jopa yksi koko MLB-kauden kohokohdista.

Kulttistatusta nauttivan syöttäjän alamäkeä on povattu jo vuosikausia. Vuoristoratamaisesti sujunut viime kausi vaikutti jo jäävän Colónin viimeiseksi, mutta niin vain amerikkalaistunut dominikaanilainen löysi viime kuussa tiensä monen mutkan kautta uransa 12. MLB-organisaation riveihin, tällä kertaa Texas Rangersin rotaatioon.

Vaikka syöttöjen voimakkuus ei olekaan samalla tasolla kuin nuorempana, joutuvat lyöjät edelleen koville kohdatessaan Colónin.

Viime viikolla Colón oli paikallisvastustajaa ja hallitsevaa mestaria Houston Astrosia lähellä jopa syöttäjän suurinta yksittäistä urotekoa. Hän pelasi täydellistä peliä kahdeksanteen vuoroon saakka, ennen kuin vasta Astrosin 24. lyöjä onnistui löytämään tiensä pesälle. Onnistuessaan kyseessä olisi ollut MLB:n uljaan yli 140-vuotisen historian 24. täydellinen ottelu, ja Colón ylivoimaisesti vanhin kyseiseen suoritukseen yltänyt.

«Hän oli millintarkka. Tuossa tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin nostaa hattua», totesi Colónia vastaan mitellyt Astrosin tähtisyöttäjä Justin Verlander ottelun jälkeen.

Mikäli tahti jatkuu likimainkaan samana, on Bartolo taatusti fanien ilona myös ensi kesänä, ammattilaisurheilijalle kunnioitettavassa 46 vuoden iässä.

Teksti: Mikko Pajala
Kuva: Arturo Pardavila III / Flickr